Patentin ja hakemuksen arvo yksityiskeksijälle

Patentti ja sen hakeminen liitetään aina voimakkaasti keksimiseen ja keksintöön.  Toisin kuin muilla luovilla aloilla, keksijä joutuu todistamaan keksintönsä omakseen patentilla. Esimerkiksi valokuvaajalla on automaattisesti tekijänoikeudet valokuvaansa, ja hänen ei tarvitse mitenkään erikseen maksullisilla palveluilla todistella muille omistavansa teoksensa.

Yhtä lailla valokuvaa voidaan kopioida, monistaa teollisesti, kuten jotain keksintöä. Patenttihan on teollisoikeudellinen kielto, eli se kieltää muita valmistamasta kaupallisessa tarkoituksessa ko. keksintöä. Yksityinen ihminen saa kuitenkin tehdä omaan käyttöönsä minkä tahansa patentoidun laitteen.

Käytännössä patenttihakemuksen PRH::lle sisäänjätön jälkeen, kun on saanut diaarinumeron, voi monesti ryhtyä toimiin keksinnön eteenpäinviemiseksi. Keksijällä on etuoikeus tulevaan patenttiinsa, eli sillä on suoja. Kukaan muu ei voi enää saada haettua samaa patenttia itselleen.

Rahalla saa suojaa

Pelkkä simppelin hakemuksen teettäminen yksityisellä patenttitoimistolla maksaa 2000-6000 €, riippuen onko kyseessä suomipatentti, eurooppapatentti, vai jokin muu.  Jos hakemuksen tekee itse, niin pelkät Patentti-ja rekisterihallituksen veloitukset ovat 500 € luokkaa. Patenttihakemuksen jättäminen on sinällään ilmaista, mutta jotta hakemus käsitellään niin pitää maksaa tuo edellä mainittu summa. Tämän jälkeen tulee maksettavaksi vuosimaksut ja maakohtaiset maksut, riippuen halutusta maantieteellisestä suojaustarkoituksesta. Vuosimaksut nousevat vuosien kuluessa, ja ensimmäiset ovat edullisemmat, ehkäpä alle 100 €/vuosi.

Patenttihakemuksen tai patentin arvo on hyvin merkittävä siinä vaiheessa, kun keksijä koettaa kaupallistaa keksintössä. Ilman suojausta olevasta keksinnöstä ei juuri kukaan ole kiinnostunut kaupallisessa mielessä. Keksijä voi toki saada töitä jostain yrityksestä esittelemällä prototyyppinsä, jolloin esitelty proto on lähinnä keksijän osaamisen taidonnäyte, ja yritys kiinnostuu osaamisesta. Jos keksijä itse kaupallistaa keksintönsä, patentin arvo on hyvin pieni, paitsi rahoitusta haettaessa.

Monesti arkikielessä puhutaan patentin myymisestä, mutta oikeastaan harvoin itse patentti myydään, kuten vaikkapa auto. Monesti siitä ”myydään” oikeuksia, eli annetaan jollekin oikeus valmistaa ko. patentin määrittelemää keksintöä. Tällöin patentti säilyy keksijällä, ja hän saa n. rojalteja tai lisenssimaksuja, mikäli ostaja saa keksinnön kaupallistettua. Täsmennetään vielä, että on eri asia kaupallistaa patentti (keksijä saa rahallista korvausta patentista),  kuin kaupallistaa patentin suojaama keksintö (tehdä keksinnöstä tuote, valmistaa ja myydä sitä).

Käytännössä voisi eritellä näin:

Patenttihakemuksen merkittävyys ilman erillistä uutuustutkimusta:

  • Keksijä esittelee keksintöään ulkopuolisille
  • Keksijä hakee pienempää lisärahoitusta pankista vaikka oman tuotannon käynnistämiseen
  • Keksijä osoittaa aikomuksensa hakea patentin keksinnölleen
  • Estää lähes yhtä riittävästi kopioinnin salassapitosopimuksen kanssa, kuin saatu patentti

Saadun patentin merkitys, tällöin uuttuustutkimus on jo tehty automaattisesti:

  • Keksijä löytää yrityksen, joka alkaa valmistamaan tuotetta, ja maksaa lisenssimaksuja keksijälle
  • Keksijä myy koko patentin  jollekin toiselle (muuten, keksijän nimi säilyy aina patentissa)
  • Keksijä on rakentanut yrityksen keksinnön ympärille, ja myy koko yrityksen jollekulle toiselle
  • Keksijä hakee start-up rahoituksia, tms.

Ns. pikkupatentti, eli hyödyllisyysmallisuoja (ei uutuustutkimusta)

  • Keksijä itse valmistaa tuotetta myyntiin, ja haluaa hieman estää kilpailijoita kopioimasta
  • Keksijä hakee pientä rahoitusta esim. pankista
  • Jos keksintö ei ole patentoitavissa

Huomioitakoot, että patenttihakemus, jonka kaveriksi on teetetty Patentti- ja rekisterihallituksella uutuustutkimus, jossa mainitaan ”ei uutuuden estettä” -sanat on lähes yhtä vahva kuin saatu patentti. Allekirjoittanut on saanut aikanaan positiivisen rahoituspäätöksen näin.

Arvottomat patentit

Patentin voi luonnollisestikin hakea hyvälle ideallekin. Tarkoitan tässä idealla keksintöä, josta ei ole vielä tehty prototyyppiä. (Täsmennys: Idea=suunnitelma, keksintö=toimiva proto, innovaatio=kaupallinen tuote.) Olen nähnyt keksijöitä, jotka ovat käyttäneet monia kymmeniä tuhansia euroja patenttien saamiseksi ideoilleen tai alkeellisille hyvillekin prototyypeilleen. Ajatus siitä, että patentoin idea-tasolla olevan keksinnön, ja myyn patentin jollekin isolle firmalle, ja sitten saan siitä paljon rahaa, ei käytännössä juuri koskaan toimi. Yksinkertaisesti kukaan ei ole valmis maksamaan ideasta, koska valmiiseen kaupalliseen tuotteeseen on todella paljon matkaa, eli koko tuotteistamisprosessin työmäärästä on tehty tässä vaiheessa vasta muutama prosentti.

Patentointi kannattaakin tehdä vasta siinä vaiheessa, kun prototyyppi, tai muuta hyvin vakuuttavaa ja hieman kokeiltua on valmiina esiteltäväksi julkisuuteen tai yrityksille.

Pääsääntöisesti suosittelen mieluummin oikeaa patenttia kuin pikkupatenttia, sillä hakemuksen tekemisen vaiva on liki sama. Pikkupatentin saa lähes aina varmasti, jos vain muodollisuudet ovat oikein, mutta pikkupatentin arvo on vain murto-osa oikeaan patenttiin nähden. Lisäksi suoja-aika on huomattavasti lyhyempi.

Tulee myös muistaa, että patenttijärjestelmä on luotu uuden keksinnön maailmanlaajuiseksi julkaisujärjestelmäksi. Ideologia on alunperin se, että järjestelmästä näkee uudet keksinnöt, ja voi ottaa yhteyttää keksijään. Ja toinen osa patenttijärjestelmää suojaa keksinnön keksijälle. Eli toisaalta voi myös sanoa: jos et halua julkisuutta keksinnöllesi, tai tietoa liiketoimintasi ydinasioista kilpailijalle, älä patentoi.

Teksti: Samuli Penttinen

Kuva: Samuli Penttinen

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *