Litium näyttäisi korjaavan psyykettä ja estävän itsemurhia

Litium (Li) on vanha lääkelöytö ja alkuaine, ja sen vaikutusta aivoihin ei tunneta täysin tarkasti.  Jo Roomalaiset käytti litiumkylpyjä hoitaakseen mielenterveyttään. Tutkimuksissa on havaittu, että litiumin normaali päiväsaanti yhdessä hyvien rasvojen kanssa, pystyy jopa korjaamaan syntyneitä hermovaurioita joista aiheutuu mm. Skitsofrenia, bipolaarisuus, Alzheimer, osin MS-tauti, jne. Ja jos vastasyntyneen äidilä on litiumin suuri vaje, tai litiumaineenvaihdunnan häiriö, niin lapsen aivot ei ala kehittymään ollenkaan.

Vaatii mennä hieman syvemmälle asiaan, ennen kuin tämä aukeaa. Yritän selittää kansantajuisesti, terminologia ei siis ole ihan kohdillaan. Lisäksi eivojen toiminta on mutkikkaampaa, mutta koitan pitää asian jotenkin yksinkertaisena.  Lueskellessani aikanaan bipolaarisesta mielialahäiriöstä kirjoitettuja juttuja, törmäsin usein tutkimuksiin, jossa kerrottiin aivojen olevan pienessä tulehdustilassa. Käsitin, että CRP:ssä, (eli verikokeessa) tätä ei juurikaan havaita, nousu on niin pieni. Aloin selvittämään asiaa, kahlasin uusia ja vanhoja tutkimuksia runsaslukuisesti.

Vettä koneessa.
Aivojen valkea ja harmaa aine saa ulkonäkönsä ja värinsä siitä, että se on rasvaa. Rasva ei johda sähköä, ja eristää hermoaksonit, joissa kulkee ajatukset, siis sähköä. Hermojohdin  on siis hyvin sähköjohtomainen: Sisällä on johtava osa ja kuori, eli myeliini on eriste. Jokainen tietää, millainen normaali sähköjohto on: sisällä on johdin, ja ulkokuori on usein muovinen eriste. (muovi on myös öljytuote)

Näitä aivojen sähköjohtojen eristeitä, eli myeliiniä, huoltaa solu nimeltä Olikodendrosyytti.  Olis on yhteydessä aivoveriesteen yli verenkiertoon. (Aivojen verisuonissa on erillinen lisäkerros, jotta punasolut tai muut epäpuhtaudet verestä ei pääse aivoihin.  Pienemmät menee tästä esteestä läpi, mm. nikotiini ja rasvat , omega 3, EPA, jne.) Ja vain poikkeustapauksissa aivoverieste (Eng. BBB) avaa itseään.oliko

Oligodendrosyytti huolehtii aivojen sähköjohtojen eristeistä. Kuva: Wikipedia.

Yhdistävä tekijä näissä kaikissa yllä mainituissa sairauksissa on se, että aivojen myeliini katoaa pikkuhiljaa. Eli kansankielellä aivojen sähköjohtimien suojakuori alkaa heikentymään, ja sähkö pääsee purkautumaan märkään ympäristöön. Tilannetta voisi kuvailla samaksi, jos tietokoneeseen tai kännykkään kaataa vettä sisälle: Koska vesi johtaa sähköä niin sähkö menee minne sattuu, koska johdoista puuttuu eristeet, eikä mitään järkevää toiminnetta enää tule. Esim. Alzheimerin lopputilanteessa ollaan kuin Windows:n blue-screen tilassa: Koneet käy, mutta mitään ei enää tapahdu, vaikka käsketään. MS-taudissa kuvio on hieman erilainen, mutta sama myeliinikato esiintyy, ja hermoimpulssit ei mene enää perille.

Väärä näkökulma?
Lääketieteen näkökulmasta mm. Alzheimerin tautia on lähestytty syntyvien plakkien ihmettelyllä. Plakki on laillaan roskaa tai jätettä, jonka hermosolujen ”huoltosolut”, ns gliasolut, joihin oligodendrosyyttikin lukeutuu, työntää kelpaamattomana ulos aivosolujen väliin.  Tämä jäte pitäisi sitten virrata aivojen lymfanesteen mukana pois varsinkin yön aikana.  ”Nuk­kuessa ai­vojen lä­pi vir­taa enemmän nes­tettä kuin mu­nuaisten”, to­tesi pro­fes­sori Mai­ken Ne­dergaard luen­nollaan”  Lääketieteessä on ollut lääkekokeiluja, jolla plakki on saatu hajotettua. Mutta itse sairaus, vaikkapa Alzheimer, ei ole kuitenkaan korjaantunut miksikään.  lähiaikoina on kuitenkin ymmärretty, että itse plakki ei olekaan se pointti, vaan nämä vaurioituneet hermot, sekä niiden huono korjautuminen on ongelma. Aivot kylläkin etsii vaihtoehtoisia reittejä ajatusten juoksemiselle, mutta ”blue screen -tilanteessa” ehjiä hermoratoja ei enää ole käytettävissä. Mm. Alzheimerpotilaan ruumiinavaksessa on todettu, että aivot ovat pienentyneet huomattavasti johtuen myeliinin puutteesta.
Itse plakki aivoissa ei siis ole se ongelma, sitä kertyy naisille vaihdevuosien jälkeen muutoinkin. Se vain kertoo, että solut toimii. Plakki on siis beeta-amyloideja, proteiinin palasia siis. Epäkelpoa ainesta josta ei tullut haluttua rakennetta.lanttu

Kuvassa vasemmalla terveet aivot, ja oikealla vakava Alzheimer. Aivojen ainetta on hävinnyt. Koon muutos on myös skitsofreniassa ja Parkinsonin taudissa. Väkivaltaisilla henkilöillä on myös havaittu aivojen pienentyminen.

Liian suuri henkinen kuorma.
Nyt mennään siihen tulehdustilaan. Jos aivot havaitsee sisällään jotain vierasta, niin aivoverieste avautuu hieman, ja päästää aivoihin verenkierrosta valkosoluja ja monenlaista muuta torjuakseen tulehdusta. Tässä tilanteessa aivot ovat alttiimpia vaurioille, ja gliasolujen ja olikodensrosyyttien toiminta ilmeisesti nopeutuu ja myös häiriintyy, koska beetta-amyloideja, eli jätettä, alkaa tulemaan voimakaammin korvien väliin. (Amyloidithan voidaan tunnistaa selkäydinnesteestä jo ennen kuin esim. Alzheimer on diagnosoitu.) Lieneekö koittavat uusia tai korjata jotain oleellista, ja kaikki jäte ei kerkeäkään huuhtoutumaan pois.  Homma menee ihan ok, jos tulehdustekijä poistuu ja palataan normaaliin. Mutta: tämä käy myös niin päin, että jos ihminen on todella pitkään henkisen paineen alla, kortisoni- ja stressitasot korkealla, jolloin elimistö on jatkuvassa ”hälytystilassa”, niin yhtäkkiä puhkeaakin esimerkiksi skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hyvin monesti nämä tulevat jostain vakavista traumoista, ja ilmenevät vasta aikuisiällä. Lievempänä on muistin heikkeninen vaikkapa kovan työstressin aikana. Burnout on jo vakavampi juttu.

Buranaa huuleen ja menoksi?
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä
 (Bipolaarisuus) on havaittu, että aivoverieste alkaa rakoilemaan ihan yhtä lailla, olipa tulossa masennusjakso, tai mania.  Tässä vaiheessa aivojen vaurioituminen on ilmeisesti jo kohtalaista, eli pitkä stressitilanne on aiheuttanut tuhoja myeliinille. Sama veriesteen avautuminen tapahtuu myös masennuksessa ja skitsofreniassa, jne. Kaksisuuntainen lienee jokin luonnon muovaama selviytymiskeino kuitenkin.
Esimerkkinä: Eräs tuttuni sairasteli lievää kaksisuuntaista, ja hän oppi tunnistamaan sen hetken, kun alkaa jotenkin ”läpättämään” sisäisesti. Eli huonompi kausi oli juuri alkamassa.  Tässä vaiheessa hän otti tulehduskipulääkkeen,  jolla hän ajatteli vaikuttavansa tulehdustasoihin, jotta aivoverieste ei avautuisi, ja ketjureaktio pysähtyisi. Hänen omien kokemusten mukaan tämä toimi.

Tämä idea tulehduskipulääkkeen ottamisesta ei ole kaukaa haettu: Itseasiassa moni psyykelääke on tulehdusta laskeva. Toimintamekanismi on hieman epäselvää kuitenkin: Tekeekö psyykelääke olon paremmaksi, ja stressitaso laskee, jolloin tulehdusarvokin laskee. Ilmeisesti kuitenkin toisin päin, sillä uudehkoissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota juuri tähän. Varsinkin nopeasti kehittyvässä masennuksessa tämä on havaittu toimivan. Mutta pitää osata itse tunnistaa, milloin psyyke alkaa kaatumaan, ja ottaa heti.  Muutama linkki aiheesta: https://link.springer.com/chapter/10.1007/7854_2016_19    ja https://pdfs.semanticscholar.org/d3c5/bbdbfa93a6391836cfc66de9262cc97111e4.pdf 

Litium, low dosing.
Ja sitten siihen litiumiin. On tärkeää huomata, että puhun nyt tässä litiumin ns. ”Low-dosing:sta”. Eli litiumin normaalista päivittäisestä saantisuosituksesta, enkä lääkekäytössä olevista suurista määristä. Litiumilla lääkitään 30-100 kertaisilla annoksilla (n. 300-1000 mg) mm. voimakasta psyykkeen heilahtelua, rankkaa skitsofreniaa, maniaa, jne.  Tällöin ollaan litiumyrkytyksen rajoilla, ja määrät mitataan verestä hoidon aikana. Sivuvaikutuksena tulee ylenesä kilpirauhasen toiminnan loppuminen, ja muuta epämukavaa.

Amerikassa ravinnesuosituksissa myös litiumin päiväsaanti, kuten vaikka kalsiumille ja muille tarpeellisille. Juuret ehkä juontaa siihen, että limonaadi nimeltään 7up sisälti litiumia aikanaan. Juoman nimi tulee litiumin atomimassasta, joka on 7. Juomapuoli ei ole ihan kuollut, sillä saksasta saa pullotettua lähdevettä, jonka litiumpitoisuus on korkea.  Euroopassa litium on kuitenkin kielletty lisäravinteena. Yksi syy lienee se, että sitä pidetään suurina annoksina voimakkaana psyykelääkkeenä. Mutta ei ole kiinitetty huomiota sen tarpeelliseen olemassa oloon pieninä määrinä. Toisaalta voi olla niinkin, että lääketeollisuutta litium ei kiinnosta, koska sille ei saa patenttia enää, ja se on muutenkin halpaa. On taloudellisesti kannattavampaa kehitellä uusia yhdisteitä mielialaan. Asia kiusasi sen verran minua, että soitin EU:n ravinnelisistä vastaavalle osastolle. Asiaan todettiin näin: No tokihan se sallitaan, jos joku tutkimuslaitos siitä tekisi tutkimuksen! Joku yliopisto voisikin tästä ottaa kopin, oikeasti. Ja joku toinen voisi kelata suomalaiseen tyyliin, että paljonko hyöty on kansantaloudelle.

Suomen kohdalla litiumin päiväsaanti näyttää jäävän liian alhaiseksi johtuen köyhästä maaperästä. Juomavedessä sitä on vähän, ja vilkasin nopeasti Valion sivuilta ja vertasin jenkkien maitoon: suomessa maidon litiumpitoisuus on 1/10 verrattuna jenkkeihin. Luonnollisesti kun lehmät syö viljaa, sitä ei siis ole viljassakaan, josta leipäkin tehdään. Tämä näkyy myös sairaustilastoissa. Kun laittaa kartat vierekkäin, niin ei paljoa jää kyseltävää. Rannikolla kaivovesi ja meren litiumpitoisuus paikkaa tilannetta.lithium

Kuvassa suomen skitsofrenian esiintyminen, itsemurhat ja kaivovesistä otetut litiumpitoisuudet. Itä- ja pohjoissuomi on litiumköyhintä. Lähteet: tilastokeskus ja suomen vesitutkimus.

Litium pitkäaikainen pieni saanti näyttää vaikuttavan myös suoraan rikostilastoihin. Tutkimuksia alueilta, jossa juomaveden litiumpitoisuus on korkeampi, on tehty ainakin Ruotsissa ja Japanissa. Tässä Californian yliopistossa tehty tutkimus, jossa todetaan häiriökayttäytymisen olevan merkittävästi pienempää,kun litiumin saanti on turvattu. Kyseessä ei siis ole missään tapauksessa se, että ihmisiä huumataan, koska litium ei ole huumaava tai päihdyttävä aine.  Litiumilla näyttää olevan erityisen tärkeä rooli myös varhaisen sikiön kehityksen aikana, mikä ilmenee alkion korkean litiumpitoisuuden varhaisen raskauden aikana. Lisäksi jos syntynyt lapsi ei saa ollenkaan litiumia, hänen aivonsa ei yksinkertaisesti myelinisoidu (kehity) ollenkaan. (tälläinen tapaus oli raportoitu, kun äidillä oli litiumin aineenvaihduntaa liittyvä häiriö, ja äidinmaidossa ei ollut yhtää litiumia.)

Päiväsaantisuositus
Litiumin päiväsaannin pitäisi olla suurin piirtein 2-5 milligrammaa. Jossain tarjotaan 10 milligrammaakin suositukseksi. Aivojen toiminnan kannalta lienee jokin optimimäärä, joka lienee sekin henkilökohtainen. Tällä normaalilla ravinnosta saatavalla määrällä, tai siis joka pitäisi saada ravinnosta päivittäin, ei haeta mitään psyykkisiä vaikutuksia suoranaisesti. Vaan sitä, että olikodendrosyyteillä ja gliasoluilla on mahdollisuus korjata rikki menneet myeliinit, eikä vain tuottaa sitä jätettä sinne pääkoppaan. Tämä aiheutaa pikkuhiljaa aivotoiminnan parantumisen, ja sitä kautta paremman kongnitiivisen toimintakyvyn. Honoille muistoille ei mitään mahda, mutta kyllä niidenkin käsittely, tai niiden kanssa eläminen sujuu kirkkaan pään kanssa paremmin. Rakennusaineeksi tutkimuksissa parhaiksi on osittautunut kalaöljyt, omegaöljyt, jne.  Tässä yksi suositus: 70 kg aikuiselle 1000 mikrog / vrk Eli 1 milligramma.

Kokemuksia
Muutama tuttavani söi litiumorotaattia  ravinnelisänä muutaman kuukauden niin, että päivittäinen annos litiumia oli n. 5 mg. (Litium ei koskaan esiinny sellaisenaan, vaan on aina sidottu johonkin muuhun aineeseen, mm. Orotaatti tai Carbonaatti) Toinen heistä oli 72 vuotias perusterve nainen. Hän kertoi pikku hiljaa muistin teräväityneen, ja unen parantuneen selkeästi. Tämä viittaa siihen, että hermoradoissa olisi tapahtunut positiivisia muutoksia.  Toinen, 50 vuotis nainen, kertoi unien parantuneen ja mielialan olevan selkeästi parempi. HÄnellä oli aikaisemmin univaikeuksia ja masenukseen taipuvaisuutta. Oletan, että tämä muutama kuukausi ei tehnyn vielä mitään kovin pysyvää muutosta. Ehkä joku amerikassa on tehnyt tutkimuksen pitkäaikaisesta low-dosingista. Hiirillä oli kuitenkin saatu positiivisia tuloksia.

Lopuksi
Aivot ovat hieman kummastus ihmiselle. On hyvin helppoa sanoa, että otappa kalsiumia lisäravinnoksi, jos luut on hauraat. Mutta harvemmin kuulee, että lääkäri kysyisi: Onkos litiumin saantisi kunnossa, kun pääsi on hieman pehmeä? Juomaveteen litiumin lisääminen on vastenmielinen ajatus, sillä moni kokee sen liian dominoivaksi. Mutta esimerkiksi ruokasuola, lisätäänhän siihen jodiakin, jotta ihmisten kilpirauhanen voisi paremmin.
Google antaa hyvin materiaalia ja tiedejulkaisuja aiheesta, kun hakusanaksi laittaa esim: Lithium and myelin, lithium low dosing, lithium daily nutrion
Ja tämä ei ole mikään pillerimainos. Alla jokunen linkki vielä.

Lähteet:
Oligodendrosyytistä laajemmin eliöissä ja ihmisissä, hyvä juttu:
http://www.networkglia.eu/en/oligodendrocytes

Litium ja oligodendrosyytti, monta tuoretta tutkimusta 2016 vuodelta. https://scholar.google.de/scholar?as_ylo=2016…

LitiLitium ja leukodystrofian, jossa myeliini ei kehity lapselle)
http://journals.lww.com/…/Lithium_Citrate_as_Treatment_of…

Aivojen huuhtoutuminen yöaikaan, Lääkärilehti.
http://www.laakarilehti.fi/…/kol…/nestetta-korvien-valissa/…

Litiumin hieman suuremman annostuksen positiivisia vaikutteita (linkki)

Litiumin vaikutus kaliumpumppuun (Linkki)

Hiirikoe litium (linkki)

Teksti: Samuli Penttinen

 

4 thoughts on “Litium näyttäisi korjaavan psyykettä ja estävän itsemurhia

  • 10.10.2018 at 20:46
    Permalink

    Aika myöhäinen tämä vastaukseni, pahoittelen. Tutkimusten mukaan aivojen myelinissaatio ei käynnisty, jollei ihmislapsessa tai eläimessä ole yhtään litiumia. Vastaavas tilanne on aikuisella, myelinisaation korjautuminen on riippuvainen litiumista. Tätä ei pidä sekoittaa psyykelääkkeelliseen litiumannostukseen, koska määrät ovat 100 kertaisia. Tällöin on esittämäsi terveyshaitat mahdollisia.
    Esim. Amerikkalaisten lehmänmaidossa on litiummäärä 10 kertainen verrattuna suomen vastaavaan. (Valiolta löytyy tarkat tiedot)

  • 10.10.2018 at 20:42
    Permalink

    Googlasin pikaisesti tuon Dr John Gray:n. Ilmeisesti sama kuin Mars ja Venus -kirjan kirjoittaja. Jos näin, niin en laittaisi välttämättä paljoa painoarvoa hänen ajatuksilleen, vaan luotaisin yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten julkaisuihin enemmänkin.
    T:Samuli

  • 30.9.2018 at 12:32
    Permalink

    Tohtori John Gray sanoo että vain litium orotate on hyödyllinen muoto ihmiselle,
    jolla ei ole tautia, vaan tahtoo ravintolisän.
    Orotaatti muodossa olisi parempi nauttia myös sinkki, magnesium sekä kalkki.

    Kuuntelin juuri videosarjaa, jossa asioista keskulteltiin, ja se on engl. kielellä menossa
    parastaikaa. Videosarjan juontaja on Jonathan Otto.
    Hän haastattelee monia asiantuntijoita jotka ovat edellä aikaansa.

    Suomalaiset jäävät vaille seleeniä, litiumia, kromia ym ja kalkkiskin tarjotaan hunoimmassa muodossa eli karbonaattina.
    Jos tilaa tuotteita Amerkoista, ottaako tulli ne pous, kun EU ssa on omiyuisia säntöjä.

    Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta litium orotaatista, mutta kuunneltuani videosarjaa
    tarjoaisin sitä useille ihmisille mielelläni auttaakseni heitä…
    Olen maallikko terveysalalla, mutta kuuntelen niitä, jotka ovst tutkineet asoita.
    R K

  • 8.1.2018 at 00:37
    Permalink

    Hyvä esillepano. En löytänyt litiumia hivenainelistalta ja ihminen pystynee tulemaan toimeen ilman sitäkin. Ihmiselimistöstä löytyy samoja aineita kuin maaperässäkin myöskin äärimmäisen myrkyllisiä hyvin pieninä pitoisuuksina.

    Eläinkokeilla voitaneen tutkia, mitä tapahtuu, kun kasvatetaan populaatio ympäristössä, jossa ei ole muita alkuaineita, kuin nyt tarpeellisiksi havaitut eliöiden rakennusaineet.

    Litium on ongelmallinen turvallisen rajan suhteen. Se voi vaurioittaa munuaisia, sikiötä, heikentää muistia etc. Kyse on tällöin lääkekäytöstä, jolloin annokset ovat luonnollista saantia suuremmat.
    Voitaisiinko litium määritellä hivenaineeksi, jos sen todistetaan parantavan ihmisen sosiaalista kelpoisuutta ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *