Keksijän profiili

Keksijä on yleensä idearikas ja luova ihminen, joka pystyy toteuttamaan ideansa jonkinasteiseksi prototyypiksi, tai jotenkin käytäntöön.

Keksijä ei välttämättä ole alan asiantuntija, jolla hän tekee keksintönsä, sillä monet keksinnöt syntyy nimenomaan asiantuntijattomuudesta. Tällöin on mahdollisuus ulkopuolisen silmin nähdä tilanne etäämmältä, ja oivaltaa, mikä voidaan tehdä toisin. Laillaan ”Out of the box”, luonnollisestikin.

Alla pari esimerkkiä.

Peruskeksijän tarina 1.

Esimerkiksi Marjo-pumpun (ammattilaisten käyttämä viemärinavauslaite) keksijä istui vaimonsa kanssa ravintolassa. Muistaakseni WC oli tukossa, ja hän mainitsi asiasta portsarille. Portsari sanoi, että täytyypä hakea pumppu, ja kokeilla saada auki. Keksijä seurasi tilannetta sivusilmällä, jä hän yllättyi, kun portsari meni vessaan normaalin imukuppiavaajan kanssa. Keksijällä oli ehtinyt tulla mielikuva pumpusta, joka vetäisee vedet ja roskat viemäristä kertanykäisyllä.

Myöhemmin hän tutki alaa, ja huomasi, ettei tälläistä keksintöä ollut, joten hän teki sellaisen. Aikaa tästä on jo 25 vuotta, ja hänen patenttinsa lienee jo vanhentunut, koska monet muutkin valmistaa ko. pumppua. Muistaakseni hän nimesi pumpun vaimonsa mukaan, ja elätti perhettään pienyrittäjänä tekemällä ja myymällä itse ko. pumppuja ympäri suomen.

Ammattilaisten suosima viemärinavauslaite, Marjo-pumppu.

Hänellä ei siis ollut aikaisemmin mitään mielikuvaa asiasta, ja näinpä sitten asiaa tietämättömälle tuli oivallus, joka johti keksintöön ja innovaatioon. Olen tavannut keksijän henkilökohtaisesti.

 

Peruskeksijän tarina 2.

Edesmennyt Olli kytölä keksi OK-VISE nimisen kiinnikekappaleen metallintyöstölaitteisiin. Hän työsti erilaisia kappaleita metallialan yrityksessään, ja kun sopivaa kiinnitintä ei ollut, niin hän teki sellaisen, ja ajatteli että muillekin olisi hyötyä tälläisestä laitteesta.

Olli ei ollut metallikoneiden suunnittelija pääsääntöisesti. Mutta hänen keksintönsä oli loistava, ja sen ympärille rakentui kokonainen yritys, joka myy maailmanlaajuisesti. Minulla oli kunnia tuntea Olli henkilökohtaisesti. Suunnittelin osin hänen kanssaan hänen viimeisimpiä keksintöjä, ennen hänen kuolemaansa.

Keksintö työstettävän kappaleen kiinnittämiseksi työstökoneeseen.

Ollin yritys ei ole mitenkään pieni muidenkaan innovaatioiden osalta: Kytölä instruments  Perheyritys, jossa oli aina mukava käydä lämpimän ilmapiirin vuoksi.

Keksinnön tekemisessä täytyy opiskella paljon. Etsiä tietoa ja ratkaista ongelmia. Keksijän ja tutkijan välillä ei ole paljoakaan eroa. Joskin tutkija mielletään yhteiskunnalliseksi yliopistomaailman tieteentekijäksi. Yhtälailla tutkija tekee uutta, ja patentoi.  Esimerkki lehtijulkaisusta: Tutkija keksi miten sisätiloissa voi suunnistaa.

Ongelmat:

Jos vertaa eri aloja, niin keksijä on helppo profiloida tai verrata moneen luovan alan tekijään. Olenkin sanonut, että keksijä on teknisen alan taiteilija. Toki muitakin aloja on kuin tekniikka.

Suomessa taiteilija -sana on toisinaan vieläkin huonossa maineessa, johtuen maamme nuoresta kulttuurista. Kun joku sanoo olevansa vaikka kuvataiteilija, niin joku saattaa kysyä häneltä: Millä sä oikeesti elät? Keksijän asema saattaa olla vieläkin huonompi.

Bisnesmaailma ei toisinaan ymmärrä luovuutta, ja taiteilija -sana karkoittaa jotkin pois: Tulee mielikuva halpaa viiniä ryystävästä maailmanparantajasta, joka elää yhteiskunna loisena.

Vastaavasti ongelma on myös toisinpäin. Keksijä saattaa olla luonteltaan humanisti, jopa konservatiivinen joissain asioissa, ja vastustaa periaatteellisesti bisnesmaailmaa.

Mutta tulee myös muistaa, että rahoituslalla voi tehdä keksinnön. Tuttuni on tämänkaltaisen tehnytkin, ja europan komissio palkitsi hänet.

Katkeruudet

Joillakin keksijöillä on myös katkeruutta, koska luovuutta tai osaamista ei ole välttämättä ymmärretty. Negatiivisia kokemuksia on myös aiheuttaneet ”maan tapaan” kuuluneet innovaatiorahastukset. Keksijä on tarvittu vain näennäisesti yritykseen, jotta on saatu haettua tuotekehitysrahaa ja muuta rahoitusta. Perustetun osakeyhtiön tarkoitus olekaan ollut viedä keksintöä eteenpäin, vaan saada imaistua innovaatiorahoja yksityiseen taskuun yhteiskunnalta,  keksijänkään mitään tietämättä. (omakin kokemus tästä keksijänä)

Eli tulee ymmärtää jossain määrin alalla olevaa valitusta, joka kohdistuu yhteiskuntaan ja bisnekseen.

Itseasiassa keksijällä on toisaalta  paremmat mahdollisuudet saada rahaa teoksistaan, kuin vaikka taulumaalarilla. Musiikin tekijään verrattuna keksijä jää kakkoseksi, koska ei ole olemassa Teosto-järjestelmää keksijöille. Lisäksi keksijä joutuu todistamaan keksinnön omistussuhteen omalla rahalla: Patentti tai muu suojaus. Muut luovan alan teokset, vaikka valokuvatkin, nauttii tekijänoikeutta suoraan.

Poikkeus tässä on tietokoneohjelmat, joista mainintaa 0 € suojaukset -osion loppupuolella.

Vertaus muihin luoviin

Keksijän työn prosessia, keksimistä, on helppo verrata muihin luoviin henkilöihin. Monesti keksijän ystäväporukasta löytyykin luovan alan ihmisiä. Luova luovaa ymmärtää. Esimerkiksi otan pari tunnettua suhdetta, jotka ovat ruokkineet jossainmäärin toinen toistaan: Einstein ja Salvador Dali. Dalin teokset sisältää kvanttifysiikkaa visualisoituna. Esimerkiksi kun Einstein tajusi ajan vääristyvän nopeuden muuttuessa, Dali maalasi tämän alla olevan venyvät kellot -teoksen.

Toinen esimerkki, Nikola Tesla, jonka ehkä lähin keksintö on vieressäsi olevasta pistorasiasta tuleva vaihtovirta. Teslan kaveri oli kirjailija Mark Twain.

Kuvassa Twain Teslan labrassa, käsissään vaihtosähköä.

Virikkeet ja umpioituminen

Keksijä tarvitsee virikkeitä ulkomaailmasta. Ilman ulkomaailman kontaktia ei synny keksintöjä, koska silloin ei ole mitään ratkaistavaa.

Monesti keksijä nähdään ongelman ratkaisijana. Mutta tämä käsitys tulee aina jälkeenpäin, koska monesti ongelmaa ei ole ollut olemassa, ennen kuin siihen keksittiin uusi ratkaisu. On siis käytetty vanhoja menetelmiä, joita ei silloin ole koettu juurikaan ongelmalliseksi.

Monesti ehdotetaan, että keksijät menisi yrityksiin ratkomaan ongelmia. Tämä ei oikein toimi, sillä yritykset ei tunnista ongelmiaan, ja jos niitä olisikin, niin on imagolisesti ikävää tunnustaa, että meillä on ongelmia.

Jos keksijä laitetaan pajaan, annetaan kaikki mahdollinen materiaali ja työkalut sekä alihankkijat. Hänellä on tällöin kaikki vapaus tehdä keksintöjä ja tutkimustyötä. Tässä käy kuitenkin niin, että vuoden kuluttua ei yleensä tule mitään järkevää ulos. Sillä pajaan mennessään hänellä on ollut ulkomaailmasta oivallettuja ajatuksia ja ideoita, mitä siellä sitten tekee keksinnöiksi. Ne ideat loppuu, ja kun kosketusta normaaliin elämään ei ole, homma hyytyy.

Tästä on kokemus omalta keksijänuraltani ainakin 3 kertaa. Minulle on annettu kaikki, Paja, hotellikaksio, ruoka ja palkkakin. Rauha tehdä kaikkea, ja mistään perusasioista ei tarvitse huolehtia. Vuoden pystyin tekemään, tuli muistaakseni 4 -6 patenttihakemusta lähetettyä palkanmaksajan nimellä.

Eli ei ole yhtään liioiteltua kierrellä tapahtumia, käydä ulkomailla, hankkia muita luovan alan kavereita, seurailla sivusta läheltäkin vaikka tuttuja yrittäjiä, mikseipä mennä raksalle hommiin toisinaan, ja sanon suoraan: Makoilla sohvalla ja antaa ajatuksen juosta.

Vertaan tilannetta kuvataiteeseen: Ilman sisältöä oppinut tuottaa vain kukkavaasimaalauksia. Sisältö teokseen tulee taiteilijan ja ulkomaailman kohtaamisesta, virike ulkomaailmasta. Vrt. yllä olevaa Dali-Einstein yhdistelmää. Taiteilijoilla on muuten yhteisöllisiä residenssejä ympäri maailman, jotta pystyy laajentamaan käsitystään ja estämään umpioitumista. Rohkea keksijä voi kysyä tälläisiäkin. Sillä taiteen puolella keksiminen yhdistetään suoraan luovuuteen.