Elinkaaret

 

Ilman keksintöä ei ole liiketoimintaa, eikä ilman liiketoimintaa tule innovaatiota.

Monesti keksintö, keksijä ja liiketoiminta nähdään yhtenä ja samana asiana. Näin ei kuitenkaan koskaan ole. Jokainen näistä on erillinen, ja omaa oman kehitys- ja elinkaaren.
Keksijällä tässä jutussa tarkoitetaan ihan ketä vaan, joka luo uutta. Kuvio istuu niin yliopistomaailmaan kuin autotallikeksijäänkin.


Keksintö:

Tarkastellaan kokonaisuutta keksinnön silmin aluksi. Se on homman ydin, ja saa vaikutteita jatkuvasti kehittyessään. On huomattava, että hyvä keksintö menee läpi useistakin konkursseista, ja jatkaa vaan kehittymistään huolimatta omistussuhteistaan. Keksintö voidaan siis ajatella omaksi oliokseen joka alkaa elämään elämäänsä jo ideavaiheessa.

Esimerkkinä vaikka suomalainen keksintö, varrellinen lattiaharja ja rikkakihveli. Liki joka vuosi tulee uusi versio. On kumista tehtyä swiipperiä, luonnonharjasta, jne. Kihveliinkin on ilmestynyt hammastus, jolla harjan saa puhtaaksi kumartumatta.

kihveli

Viledan Roska-Swep, yksi versio varrellisesta rikkakihvelistä.

Keksintö muuttuu monesti aika paljonkin ajan saatossa: Ensimmäinen idean pohjalta laadittu patenttihakemus saattaa jäädä vanhaksi. Yleensä, kun keksintö kohtaa ensimmäisen kerran kuluttajat, niin muutos on rajua. Tässä voisi ajatella jopa niin, että kenelläkään asianomaisista ei ole ollut tietoa, mitä tuli keksittyä, koska tässä vaiheessa tiimin kohta amaailman, ja tiimin ajatukset sekä pyrkimykset punnitaan. Myöskin Keksinnön lennossa ei toisinaan pysytä mukana, tai sitä ei ymmärretä. Jos keksintö koitetaan pakottaa tiettyyn kaavaan väkisin, se on hyvin todennäköisesti matkalla kuolemaan. Kuolemaan johtanut keksintö tarkoittaa myös bisneksen kuolemaa.

Helpoin perussääntö on se, että seuraa keksinnön tarpeita. Voi kysyä, mitä kaikkea se vaatii päästäkseen markkinoille. Askel askeleelta keksintö vahvistuu tuotteeksi, ja päämäärä saavutetaan.

 

Keksijä:

Siirretään fokus itse keksijään. Keksijä on luonut jonkin uuden idean, ja tehnyt siitä suunnitelman, prototyypin tai jotain muuta selkeän konkreettista. Hän on saattanut tuumailla asiaa kavereidensa  tai tutkijatiimin kanssa, tai muulla tavoin. Keksijän työosuus kokonaisuudessaan on suurimmillaan ihan alkuvaiheessa. Kun keksintö on saatu pilotoitua, eli sitä on jo muutamia kappaleita käytössä, niin keksijän merkitys alkaa vähenemään, koska tuotekehitysvaihe on jo meneillään.

Jos keksijä pystyy osallistumaan tuotekehitykseen, niin hyvä. Mutta voisikin sanoa että hyvä keksijä tekee itsensä tarpeettomaksi, ja päästää irti keksinnöstään. Sillä silloin keksimistyö on tehty, ja keksintö menee eteenpäin. Tämä toteutuu lähes kaikilla tavoilla: lisensoimisessa, keksinnön myymisessä, työsuhdekeksinnössä, perustetussa yrityksessä, jossa eri alojen osaajat, jne. Tuleee siis nähdä keksijän rooli ja asema omanaan koko tiimissä. Jokainen hoitaa oman sektorinsa, jossa osaaminen on vahvimmillaan.

Tieteen ja tekniikan osaaminen monesti korreloi vastakkaisesti liike-elämän osaamisen kanssa. Kyseessä on luonnollisesti aivan eri alueet: Esim. fysiikan tutkija verrattuna liike-elämän ammattilaiseen.

 

Yritys ja liiketoimintaosaaminen:

Katsastetaan vielä yhteistyötä yrityksen, eli bisneksen kannalta. Ilman yritystä ei voi olla liiketoimintaa juurikaan. Tavoiteltu tilanne esiintyy alla kaaviossa alempana. Kaikki kasvaa ilman ongelmia. Yritys menestyy taloudellisesti ja markkinallisesti hyvin, työllistää ja jatkaa kasvuaan. Hyvä bisnestaito ja ko. alan osaaminen on hanskassa. Keksijää ei enään juurikaan tarvita, ja toivon mukaan keksijä saa oman siivunsa aikaisemmasta osaamisestaan ja alulle laittamisesta. Keksinnöstä ilmaantuu ehkä kopioita, tai jokin kilpailija kopioi jotain. Tämä tarkoittaa myös hyvää: Keksintö on oikeassa ajassa. Kasvuyritys ja jatkuva tuotekehittäminen on kuitenkin paras suoja itse keksinnölle: Kilpailijat ei pysy perässä.
Tämä sama kaavio voidaan ottaa myös yrityksen sisällä tapahtuvan keksintöprojektin malliksi. Mielenkiintoinen on myös se tilanne, että uusi keksintö tuokin lisää uusia myyntikelpoisia sovelluksia. Tällöin keksijän työtä tarvitaan uudelleen, tässä uudessa projektissa.

käyrä1

Kehittyvä bisnes -kaavio

 

Harvoin menee kerralla nappiin.

Monesti käy myös niin, että alku on lupaava, touhutaan vuosi-pari, ja sitten kaikki vaan loppuu. Keksintö jää leijumaan jonnekin, ja yritystoiminta keksinnön ympäriltä hiipuu. Yrityksen/bisneksen mielestä homma vaan ei onnistunut. Tähän on todella monta syytä. Tilanne saattaa mennä jopa siihen, että osapuolet vaan syyttelee toisiaan epäonnistumisesta. Mutta homma saattaa kääntyä: Tulee jokin toinen yritys, joka ottaa keksinnön viedäkseen eteenpäin. Keksinnön elinkaari siis kasvaa ja jatkuu.

Konkurssin jäljiltä patentti jää monesti roikkumaan konkurssipesään, ja sen voi jopa ostaa. Tähän kohtaan kannattaa kiinnittää huomiota jo yrityksen alkumetreillä. Joissain tapauksissa kannattaisi säilyttää patentti itse keksijällä, ja antaa vain käyttöoikeuden ko. yritykselle. Tällöin on mahdolista, että seuraava yritys ja tiimi saa keksinnön lentämään, joka on kansantaloudellisestikin parempi vaihtoehto, kuin se, että kaikki toiminta loppuu keksinnön ympäriltä. Pahimmillaan huonosti hoidettu konkurssi halvaannuttaa kaiken.
Ei ole vallan tavatonta, että uudessa yrityksessä ja tiimissä on samoja henkilöitä kuin alkuperäisessäkin. Jos konkurssi on osattu hoitaa kunnolla, niin mahdollisuudet on hyvät. (esim luottotiedot ja tiimin henkilöiden väliset suhteet)

Seuraava yritys voi olla jo olemassa oleva, joka poimii keksinnön, jonka perässä tulee keksijä, joka saa vaikkapa työsuhteen. Tai sitten perustetaan uusi yritys, ja käytetään kantapään kautta saatu oppimäärä hyödyksi. Tämä kantapääoppi saattaa olla kuitenkin traumaattista, ja aiheuttaa ongelmia: Moni keksintö jää makaamaan, ja keksinnön ympärillä olevat ihmiset ovat turhautuneita. Myös lisenssoinit ja muut tavat on mahdollisia, jos vain keksijällä on jaksamista koittaa uudelleen keksinnön eteenpäinviemistä. Tässä tilanteessa keksijällä on kuitenkin liki samat mahdollisuudet viedä keksintöään eteenpäin uudelleen. Ja itse keksintö on vahvistunut monella tapaa. Ei muuta kuin puhelinta käteen etsimään uusia kontakteja.

käyrä3

Kuva: Usein koko homma saattaa kaatua. Mutta jäljelle jää aina eteenpäin viety keksintö ja kokemusta. Tähän ei kannata lannistua kenenkään, ja tämä notko kannattaa ottaa huomioon jo liiketoimintaa suunniteltaessa, sekä keksintöä suojatessa. Myös kansantaloudellisesti on huono asia, että keksintöjä jää roikkumaan jonnekin konkurssipesiin. Oman kokemukseni myötä useissa loppuneissa startupeissa ( ehkä n. 4-5 kymmenestä) ei ole ollut kyse teknologian toimimattomuudesta, vaan monista muista syistä.
Syytä vielä mainita ”villit keksinnöt” joissa tiimin kynnet ei ole pitäneet: Esim. jo julkisuutta saanut yritys menee konkurssiin, tällöin suojaus pettää ja moni yritys kopioi keksinnön. Tai tiimi ei ole riittävän ammattitaitoinen. Tällöin keksinnön elinkaari on hyvä, mutta moni jää nuolemaan taloudellisesti näppejään. Pitkästä kehitystyöstä ei tällöin saada mitään korvausta, ja muut saattavat kuoria ”kermat kakusta päältä”.

 

Virhearviot.

Sanottakoon nyt vielä, että on olemassa ihan turhiakin keksintöjä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia liiketoimintaan. Yksi tälläinen oli esimerkiksi iso energiavarasto maan alle: Kesän aurinkoenergia tallennetaan vesisäiliöön, josta sitä sitten talvella ammennetaan. Start-up yritys eli kehitysrahoilla pitkään, henkilökunta oli korkeasti koulutettua, kansainvälistä. Mutta ihan yksinkertaisesti laskemalla vesimäärän tilavuus, joka pystyisi tähän, ja huomioimalla lämpöakun vuotohäviöt: Säiliöstä tulisi monen omakotitalon kokoinen, ja monin keroin kalliimpi kuin itse talo, joka pitää lämmittää. Yhteenvetona: Toisinaan innovaatiotoiminta meneekin perustutkimuksen puolelle: He haluamattaan näyttivät, että idea ei toimi, ja fysiikan lait pitää paikkansa. Tutkimuksen puolelta tämänkaltaisilla tapauksilla on merkitystä kansantaluodellisesti. Liike-elämän puolelta merkitys on olematon. Joskin suomen innovaatiokulttuurissa tiimin henkilöt saivat pari vuotta keskitasoista palkkaa.

käyrä1

Osaamisalueiden tarve, sama kuin kehittyvä bisnes.

Yllä kaaviossa näkyy eri osaamisalueiden tarve keksinnön etenemisen kannalta. Tuotekehitys on kirjaimellisesti tuotteen kehittämistä myyntikuntoon. Yritysosaaminen tai liiketoimintaosaaminen tarvitaan vaihtelevasti: jos haetaan rahoitusta, niin tarve on jo ennen tuotekehitystä. Jos ei ole kasvuhaluja, niin liiketoimintaosaamisen tarve vähenee.

Tämä sama kaavio toteutuu, vaikka keksijällä ei olisikaan yritystä, ja hän lisensoi keksinnän ulos, etc. Yksi iso ongelma onkin lisensoimisessa tai myymisessä: Kuinka keksijän näkemys ja keksinnön ymmärtäminen siirtyy yritykseen vaivatta. Sopimuksiin kannattaa kirjata vaikka 200 tuntia “konsultointia” keksijältä yrityksen suuntaan. Lisensoiminen nähdään monesti liian mustavalkoisena: Nimi paperiin ja sitten nauttimaan lisenssituloista.  Mieluummin puhuttaisi vaikkapa teknologiapaketin myymisestä, joka sisältää esim. yksinoikeuden, neuvot ja konsultaation, jne.

Keksijän elinkaari kokonaisuuden näkökulmasta loppuu joskus, tarkasteltiinpa asiaa 100 vuoden tai 5 vuoden, tai jopa parin viikon työn ohella tehdyn pikkuoivalluksen aikaikkunasta. Esim Edison, hehkulampun keksijä kuoli jo aikaa sitten, ja vasta nyt alkaa lamppumarkkinoita vallata LED. Edisonia sparrasi Tesla: Vastakkainasettelu ja kilpailuhenki hyödytti kumpaakin. Oikeastaan Yritys -käyrän voisi nimetä yleisesti keksinnön ympärille muodostuvaksi liiketoimintakäyräksi: Yrityksiä ja sovelluksia saattaa olla hyvin useita.

käyrä2

Kuvassa on yleisesti ”hyvinvointi” elinkaaret. Itse keksinnön keksinnöllisyys vakiintuu, se ei ole enää uusi juttu esim 20 vuoden kuluttua. Hyvissä käsissä yritys voi hyvin, markkinat laajenee. Työpaikkoja ja voittoja syntyy. Keksijä voi työskennellä yrityksessä, tai tehdä uusia projekteja. Keksijä laskeva katkoviiva tarkoittaa tähän nimenomaiseen yritykseen kohdistuvaa osalistumista.

Lopuksi: Keksinnön ja tk- vaiheessa markkinoiden tarpeita nöyrästi seuraamalla pääsee aika hyvään lopputulokseen. Oman navan tuijottaminen ei tuota haluttua lopputulosta, olipa kyseessä keksijä, rahoittaja, tai jokin muu kokonaisuuteen vaikuttava tekijä.