Keksinnön hinnoittelu ja työpanos

 

Idean hinta:

Käytännössä idea on kuitenkin lähes aina arvoton, vaikka idearikkaat ihmiset ovat arvokkaita alullelaittajia.

Muutamia poikkeuksia idealla rahan saamiseen toki on: Esim joku iso kansainvälinen yritys saattaa maksaa kertakorvauksen tuoteideasta, Tai jollain yrityksellä on ideakilpailu, ja voittaja saa potin rahaa. Tällöin kaikki oikeudet menevät yleensä ko. yritykselle. Joskus jotkut yritykset järjestää “ideariihiä” joista saatetaan maksaa osallistujille palkkaakin.

Vaikka idealle hakisi patentin, niin siltikin sen arvo on aika edelleen aika lailla nolla. Poikkeuksia tietenkin on, kuten vaikkapa hiilidioksidin patentoimeinen kylmäkoneiden kylmäaineena: Patentin haki eräs mies kauan aikaa sitten. Meni 10 vuotta, ennen kuin joku valmistaja keksi kokeilla asiaa käytännössä, patentista tietämättään. Ja niinpä tämä patentin omistaja saa nykyisin rahaa ideastaan, sillä monet lämpöpumppuvalmistajatkin käyttävät CO2:ta kylmäaineena joissakin malleissaan. Kyseessä lienee hyvä tuuri ja sattumaakin.

Mutta tässäkin hiilidioksidiasiassa, patentilla ei ollut mitään arvoa, ennen kuin joku alkoi sitä teollisesti käyttämään.

On myös olemassa joitakin ”patenttisalkkufirmoja” , jotka ostaa ja myy patentteja, kuten osakekauppaa konsanaan. Odottelevat sitten arvon nousua, ja saattavat voittaa sievoisen summan rahaa. Tästä voi olla eettisesti hieman eri mieltä, sillä käytännössä patenttiammattitaitoa käytetään hieman väärin toisinaan: nämä salkkufirmat koittavat löytää vaikkapa Sodastreamin patentista aukon, ja saada itselleen oikeuden ko. laitteeseen, jolla sitten yrittävät rahastaa ko. yritystä ehdottamalla vaikkapa lisenssimaksuja, jne.

Keksinnön hinta ammattimaisessa keksimisessä

Keksinnön hinta  muodostuu sen eteen tehdyn työn mukaan, suurinpiirtein, ja kuinka keksijä työnsä hinnoittelee. Keksiminen on työtä siinä missä muutkin ammatit.

Jos ideaa on hiottu ja protoa rakennettu vaikka 200 h, niin esimerkiksi 50 €/h siitä tulee 10.000 €. Tämä hinta tietenkin riippuu siitä, onko keksijä yrittäjä vai ei. Eli onko siinä sosiaalikulut yms. mukana. Ja jos keksinnön eteen on tehty tarvikeostoksia ja vaikka erityisiä kalliita mittauksia, tms, niin hintaa lisätään nämä kulut luonnollisestikin.

Ammattikeksijä voi hinnoitella tuotteensa hyvinkin näin. Tavallaan hän myy silloin osaamistaan ja tutkimustyötä, sekä protoamista .

 

Esimerkki

Esimerkkilaskelma yhdestä omasta keksinnöstä, Ecopiipun tekemisestä

Idea tuli mieleen (2006), kun asentelin lämmityskattilaa kiinteistööni paikalleen. Oli kylmä, ja piippu kondensoi vettä ja jopa jäätyi. Aloin ajattelemaan tämän piippuun kertyneen jään sulatusenergian määrää, ja siitä sitten juontuikin mielelen, että savukaasun kondensoiminen voisi tuottaa paljon lisäenergiaa. Googlailun (pieni itsetehty uutuustutkimus, eikä löytynut mielessäni olevia laitteita) jälkeen ryhdyin suunnittelemaan ja tekemään, vaikka kaikki ei ollut selvilläkään vielä.

ecopiippu

Ecopiippu , 500 kW, Poronkylän leipomoon asennettuna 2014.

Pankkilaina otin OP:stä 20.000 € (elämiseen 3 kk (palkka) 9000 € ja itse keksintöön 11000 € Tarvikelista näytti seuraavalta:

-haponkestävää terästä 1500 €

-työkaluja, mm. hitsauslankaa, kaasua, muuta kamaa 1000 €

-mittalaitteita n. 1500 €

-putkitarvikkeita, pari käytettyä lämmityskattilaa koeajoihin, käytetty pellettipoltin, käytetty öljypoltin, jne, 1000 €

-erinäiseen opiskeluun ja raportointiin aikaa n. 2 viikoa.

-auktorisoidun firman energiantuottomittaus 2000 €, hiukkaspäästömittauksia 1500 €

-paikalliselta metallifirmalta yhden proton tilaaminen (kokeilu, pystyykö firma valmistamaan tälläisiä alihankintana) 1000 €

-ja jotain muuta, tulostuspaperia, puhelinlaskuja, jne, jne.

lisäksi yksi suuremmaksi skaalattu proto, asiakaskäyntejä, myyntiä, jne, jne

lopunperin tämä summa riitti hyvin 3 kk työskentelyyn. Sain rakennettua 3 protoa, joista yksi menikin käyttöön tutulle, maksoi siitä nettohinnan.

Tästä olisi voinut jatkaa niin, että olisi itse valmistanut piippuja, ja myynyt. Mutta tein toisin, koska en ollut halukas ryhtymään piipputehtailijaksi, Vaan olin keksijä. Itse keksintö oli kuitenkin mitattu ja todennettu, siitä on esitemateriaalit ja sillä oli yksi valmistajakin.

Keksinnön hinnaksi tämän 3 kuukauden jälkeen tuli siis 20.000 €. lisäsin tulevaa työmäärää varten 5000 € ja laadin lisenssisopparin. Ostaja ilmaantui ja kauppa tuli. Olin dokumentoinut kaiken, skaalannut 15 eri mallia cad-piirrustuksineen, tehnyt esitteet myyntiä varten, jne.

Olin luonut tuotteen alun, joka tarvitsi vielä tuotekehitystä. Pakkausmateriaalit, jne, tyyli,  firma, johon lisenssoin alunperin, olisi ottanut minut töihin, mutta en mennyt.

Olin saanut tutultani 700 € hänelle valmistamastani protopiipusta (käytössä vieläkin, jä tätä kappaletta voi pitää mieluumminkin pilottina), joten orastavaa innovaatiota tässä oli, ja yksi myytykin kappale.

keksijän työ

Kuvassa esimerkki innovaation työpanoksista. Jos jokainen sektori on käyttänyt aikaa vaikka 200 tuntia saadakseen oman osansa valmiiksi, ilman rahallista korvausta, niin yhteensä on käytetty 800 työtuntia, vaikka ei ole vielä myyty yhtään kappaletta kyhdellekään asiakaalle. Laitoin tämän kuvan tähän siksi, että keksijältä monesti unohtuu muiden osa-alueiden panostuksen merkitys kokonaisuudessa.

Kuvasta näkee myös hyvin yrityksen/bisneksen työpanokset, jotka keksijältä monesti unohtuu. Vaikka yritys olisi toiminnassa oleva, niin se ottaa silti ison riskin lisensoidessaan keksinnön keksijältä tuotantoonsa. Yritys saattaa menettää 600 työytuntia, jos keksintö ei toimikaan halutulla tavalla, tai markkinat ei ota sitä vastaan.

Innovaation ja yrityksen hinta

Innovaation hinta muodostuu sen ympärille muodostuneen liiketoiminnan mukaan. Eli yrityshinnoittelusta on kyse pitkältikin jo tässä vaiheessa. Yrityksen omistama patentti ja yksinoikeus toki nostaa arvoa, mutta harvoin hyvin merkittävästi.

Nyrkkisääntönä yrityksen hinnoittelussa voisi käyttää seuraavaa: Kalusto ja omaisuus on helppo laskea, ja asiakassuhteiden hinta, tai siis liiketoiminnan hinta on keskimäärin puolet vuoden liikevaihdosta.

Näin ollen jos olisin myynyt ecopiipun omana yrityksenä (olisin perustanut siihen firman) jollekin, niin siitä olisi oltu valmiita maskamaan hieman enemmän, Hinnan nousu johtuu siitä, että olisin joutunut tekemään työtä yrityksen perustamiseksi. Tuntihinnan siitäkin olisi saanut.

Katso myös  arvon muodostuminen täältä

Esimerkki

Koneet ja kalusto hankittu valmistamiseen 15.000 €, asennusauto ja työkalut: 15.000 €

jos myyntiä olisi ollut vuodessa 10 piippua, = 50.000 €, asennuslaskutusta 20.000 €(vuoden liikevaihto tällöin 70.000 €

toimiston kamppeet 1500 €

Ja näin ollen puolen vuoden liikevaihto on 35.000 € johon lisätään kalusto 31500 € = 67500 €

Yrityksen perustaminen ja arvon kasvattaminen on taas oma hommansa, ja siitä saa palkan vasta sitten, kun myy yrityksensä pois.

Monesti ihmisillä on taipumus ajatella, että sitä arvoa jollekin keksinnölle, tuotteelle tai yritykselle tulee ihan tuosta noin vain. Mutta kaiken eteen tekee joku aina työtä, ja saa siitä palkkaa. Iso ja menestyvä yritys: se on vaatinut paljon raakaa työtä, jotta arvo on vaikka miljoona euroa.

 

Tässä vielä 10 minuutin ”podcast” aiheesta.